Vai mukamas yksin, höpönlöpön. Minulle kävi niin onnekkaasti, että Marika soitti eilen illalla. En tiedä kävikö hän kurkkaamassa blogiani, vai soittiko ihan muuten vain, mutta joka tapauksessa ajoitus osui 100 % nappiin. Siinä meni taas kerran rupatellessa toista tuntia. Teki todella hyvää mielialalleni jutella ihmisen kanssa, joka ihan oikeasti tietää ja ymmärtää mitä minä parhaillaan käyn läpi. Ei puhelumme silti ollut pelkkää valitusta ja narinaa, vaan siihen mahtui myös paljon naurua ja yleistä ihmettelyä, miehistä. Niin, ne miehet kun ovat perin kummallisia olentoja. Eihän niistä ota selvää itse pirukaan.

Puhuimme myös eräästä toisesta minulle tärkeästä asiasta. Asiasta, joka on minulle äärimmäisen tärkeä ja vielä enemmän kipeä, mutta josta en tähän blogiin kirjoita sanaakaan. Ei pysty! Sanon vain sen verran, että kohtuullisen hyvä aika on meneillään ja nautin siitä täysillä. Niin paljon kuin kukaan ihminen yleensä voi mistään nauttia. Tai jopa vähän enemmänkin.

Miehellä on nyt meneillään vaihe, jolloin hän ei usko, että suhteemme voisi toimia. Näin hän eilen illalla tiesi txt-viestillä kertoa. Minähän tietysti olen aktiivisesti täysin toista mieltä. Olen 100% vakuuttunut, että meillä olisi aivan loistava tulevaisuus yhdessä. En usko tuota yksittäistä ei toimi-kommenttia, koska käytäntö on osoittanut, että se ei ole koko totuus. Tuollaisen kommentin jälkeen on ennenkin tapahtunut vaikka mitä positiivista, tietysti oletan niin tapahtuvan tälläkin kertaa.

Taidan olla niitä tyyppejä, jolle asia on väännettävä rautalangasta. Mitä sitten? Hitto vieköön, vääntäköön vaikka harjateräksestä minun puolesta. Minä en kuitenkaan ihan hevillä anna periksi tai usko mihinkään verukkeisiin.

Tätä hissiolemaahan tämä on. Ylös ja alas vuorotellen, loputonta vuoristorataa. No, onpahan ainakin joku kohta minunkin elämässäni, mikä ei ole tylsää. Jos minä olisin se entinen järkevä minä, olisin jo laittanut hanskat tiskiin. Mutta kun minä en ole enää lainkaan järkevä. Olen nykyisin täysin tahdoton nauta. Olen juurikin sellainen naurettava ämmä, joita olen entisessä elämässäni pitänyt pelkästään typerinä. Voi hitto kun olisin silloin tiennyt sen minä tiedän nyt. Ei sillä, että se minua olisi säästänyt miltään, tai tehnyt minua yhtään sen paremmaksi ihmiseksi, mutta olisinpahan vain osannut olla hiukkasen ymmärtäväisempi.